En mä ole kuin 33 vuotias. Eikä mitään oikeeta tekosyytä näyttää tältä. Vielä viime kesänä olin kohtuullisen tyytyväinen itseeni ulkonäöllisesti, varma siitä kuka, mikä ja millainen olen. Ja hulluinta on, että viime kesän jälkeen olen kuitenkin mennyt naimisiin rakastamani miehen kanssa ja elämä on hyvää. Eli mitä ilmeisemmin en ainakaan silloin ollut liian paksu uneksimaan.

Mä olen aina rakastanut 50-luvun tyyliä ja vintagea. Mun kropan mallille on sopinut kellohelmat, kynähameet ja kynämekot, olen näyttänyt niissä hyvältä. Hääpukunakin mulla oli viime syksynä musta kellohelmainen mekko ja neonpinkki alushame. Ja mä rakastan sitä mekkoa. Se on ostettu viime kesänä. Hääpäivänä se meni nippanappa päälle. Nyt ei toivoakaan. Mä olen lihonut alle kahdessa vuodessa melkein 20 kiloa. Olen 162 cm pitkä ja viimeksi kun uskalsin käydä vaa'alla painoin 98,9kg. Kaksi vuotta sitten se oli 80kg. Ja sekin on liikaa, mutta sillon mä tykkäsin peilikuvastani. Nyt en enää tiedä, se sama ihminenhän mä olen. Mutta en tykkää siitä mitä näen. MÄ PAINAN IHAN LIIKAA!!!

Miestä ei kuulemma onneksi häiritse... Ainakaan vielä. Se antaa uskoa siihen, että näin isonakin mussa on jotain jäljellä siitä vanhasta, ottaen huomioon ettei mun mies ole tuntenut mua hoikkana. Edellisen kerran painoin alle 70kg vuonna 2004. Jotenkin se paino on vaan hiipinyt ylöspäin. Mutta, nyt olis tarkoitus tehdä asialle jotain! Joten ihan jo saadakseni itselleni tsemppiä laihtumiseen avaan ja aloitan tän blogin. Mä en enää halua kokea olevani too big to dream. Joten kannustavia sanoja otetaan vastaan. 

Varautukaa blogissani siis laihdutusjuttuihin ja shoppailuunkin, aina kun löydän jotain tyyliini ja ennenkaikkea kokooni sopivaa. VHH-linjalla ajattelin lähteä liikenteeseen. Pysykäähän matkassa, niin katsotaan kuinka mun käy!