Kiirettä piti kyllä tänään, ihan hirveetä kiirettä. Mutta fiilis oli koko päivän hyvä. Syömisetkin tosi kurissa ja sitämyöten jopa liian vähäiset. Ei voi mitään, ei ollut eikä ole nälkä. Karppauksen hyvä puoli!
Tänään sain taas raahattua itseni lenkille koiran kanssa. Sain käveltyä 3km joka on ollut tavotteena, ei kuulosta paljolta, mutta koittakaapa itse raahata 35kg rinkkaa selässä! Sen verran nimittäin on tuota ylipainoa, samahan se on missä muodossa sitä mukana raahaa. Raskaaksi se kävelyn kuitenkin tekee. Ja kun lisäksi on kunto lähinnä rapa, niin mitä voi odottaa. Olin jo luovuttaa parin kilometrin kohdalla ja lähteä kotiin, mutta jotenkin sitä tajusi että jos taas antaa periksi niin that's it. Ei sitä sitten ikinä saa tehtyä! Laihtumisesta ja elämäntaparemontista mitään tule jos aina lopettaa kesken. Ehkä se sitten vain vaatii tätä, oman motivaation tarpeeksi suureksi kasvamista että saa itseä niskasta kiinni.
Koska nyt mun motivaatio on kova! Oma peilikuva ei tunnu kivalta... Eihän se pitkään aikaan ole tuntunut, mutta viime viikoina entistäkin vähemmän. Ensimmäisellä kerralla vatsatanssikurssilla, kun pitkästä aikaa piti katsella itseään isoista peilistä kaikkien niiden normaalimmanpainoisten keskellä mun teki mieli juosta karkuun! Voihan hyllyvät käsivarret... Ja leuat... Ja takamus... jne jne. Kyllä tän nyt on loputtava!
Joten karppina taas huomiseen, ei anneta periksi! Kyllä nää läskit vielä pois saadaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti